Minä sitten rakastan tätä paikka Xi'anissa: Muslimikortteli.
Siellä voi viettää aivan kuinka paljon aikaa tahansa ja aina tulee vähintään kolmen kassillisen kamaa kanssa ulos.
Kiinassa on sellaisia shoppailukujia ja paikkoja, joista en löydä mitään. Mutta muslimikortteli on jotenkin sellainen, että sieltä löytää aina ja useimmiten paljon.
Sukulaiseni olivat samaa mieltä.
Olen käyttänyt monet lapsen päikkäriajat vaan penkoen erilaisia huiviliikkeitä taikka laukkuputiikkien takahuoneita. Aina löytyy jotain, mitä en ole nähnyt aiemmin tai jotain, mistä saa tänään paremman hinnan.
Yksi tämän paikan viehätys on se, että koska se on tehty turisteille niin myyjät osaavat englantia aika hyvin verrattuna normaalipopulaatioon. Lisäksi siellä on asioita myynnissä, joita ulkomaalaiset haluavat ostaa. Esim. yksivärisen toppatakin löytäminen lapselle ei luulisi olevan hankalaa, mutta kappas että se on normikaupoissa. Muslimikorttelissa voit kuitenkin saada sinisen, ruskean tai punaisen takin ilman että siinä on tanssivia kissoja tai muita kauheuksia kuosissa.
Voi kun haluaisin ostaa life size terrakottasotilaankin ja lähettää sen kotiin. Mieheni on sitä mieltä, että se ei selviäisi Suomen talvessa. Enpä tiedä - täällä on aika pirun kylmä, että saattaisi se selvitäkin. How cool takapihalla?
Sukulaisten kanssa muslimikorttelissa oli vielä ekstrapaljon hauskempaa kun sai yllyttää toista keksimään parempia tarjouksia. Ryhmässä on shoppailuvoimaa!
Kiinankieleni on parantunut, vaikka siltikään en muista lukusanoja tarpeeksi. Duoshaotsieni on sentään niin hyvä, että he kuvittelevat minun osaavan kieltä aivan suvereenisti ja aloittavat puhumisen siitä.
Veljeni sai myös paljon 'ystäviä' myyjistä. Hän neuvotteli alennusta varsinkin niiltä, jotka erehtyivät sanomaan, että You are handsome. Koska hän oli sitten, että Give me fifty, I'm handsome, right?
Pieni onneksi jaksaa koisata, kunhan on ensin riehunut leikkipuistossa.
Erilaisia feikkimerkkikamoja löytyy joka lähtöön. En ole tosiaaankaan Luis Vuitton-ihminen, mutta jokunen laukku on löytänyt tiensä kukkarolleni. Onhan niissä paska laatu, mutta en usko, että ikinä ostaisin esim. violettia merkkilaukkua, mutta se vaan näytti niin kivalta, että oli pakko hommata.
Ulkomaalaisiakin siellä näkyy paljon - jopa yksi suomalainen lukiolaisvaihtari tuli vastaan. On muuten ainoa suomalainen Xi'anissa, jonka olen tavannut. Jälkikäteen harmitti, etten antanut sähköpostiosoitetta, olisi ollut ihan kiva tavata ja jutella suomeksi. Toista on tosiaan Shanghaissa, jossa suomalaisia on pilvin pimein.
Muslimikorttelista saa melkein mitä vain.
Ja sitten vielä aasin päitä.
Ja mitä ei saa, sitä ei tarvii, right?
Esim. teekannuihin mulla on himo, koska ne on niin kauniita. Äitini osti pari, mut mun tarvinnee ostaa vielä ehkä ainakin yksi, ehkä kaksi.
Tän hinta on jotain 50RMB.
Mummin himo teekaupassa...
Saa siellä huippua ruokaakin - vaikka suosittelen, että syöt jossain niistä ravintoloista, joissa on ovet. Kadulla on kaikkea hyvännäköistä, mutta varmaan myös mahatautista muonaa.
Jos mä ostaisin tämän hatun niin missä sitä vois käyttää... Paitsi ehkä mun asussa Oscar-gaalaan, vai mitä, Virpi?
I love the muslim quarter. It's my favourite shopping in Xi'an and probably also in China. You can get anything and also be served in English. Not that I use English if I want to haggle - I'll at least make the effort in Chinese, because it might give me a better price. I have spent many hours when my son was on his nap in the muslim quarter and always I can find new things to buy. My relatives were also quite happy there and we went home with a Tuk-Tuk filled with shopping at least on two days. So many things to buy, so so cheap:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti